Kuusamossa 8.8.2024 Eila Annikki Heikkinen
Kuusamolaiset suvut ovat esitelleet toimintaansa Iltatorilla kesä-elokuussa 2024 ansiokkaasti se-kä omille sukuunsa kuuluville että myös toisiin sukuihin kuuluville.
Jokainen meistä kuuluu sukupuumme mukaan äitien ja isien haarautuviin sukujuuriin kauas, satojen vuosien aikana eläneisiin ihmisiin.
Jokaisen meistä alkukoti on tuhansien ja tuhansien vuosien takaa siellä Afrikan mantereella simpasseista kehittyneistä ihmisistä. Siten meillä kaikilla on samat ”alkugeenit” ihmisinä ympäri maapalloa.
Mitä on suku?
Kuka minä olen, missä ovat juureni? Nämä kysymykset ovat herättäneet tuhannet ihmiset etsimään juuriaan, etsimään jopa omia vanhempiaan ja isovanhempiaan. Mutta kun yksin emme kaikesta selviä, on perustettu su-kuseuroja. Yhdessä tietoja keräämällä ja tietoja vaihtamalla olemme löytäneet juuremme, jotka ulottuvat kauaksi 1500-luvulle, jopa kauemmaksikin kirkonkirjojen ja eri arkistojen avulla.
Bengt Kelan perillisten sukuseura ry on perustettu vuonna 1996. Seuramme esi-isä oli Kuusamon seurakunnan kolmas lukkari. Toiminta lähti vilkkaasti liikkeelle, jokainen halusi tietää kuka olen ja mistä tulen. Heti alkajaisiksi päätimme aloittaa tietojen keräämisen kirjaa varten.
Tietojen kerääminen ja kirjaksi saattaminen vaatii valtavasti työtä. Tehtyjä tunteja ei ole kirjattu ylös, joita sukutut-kijat Erkki I. Aikkila, Paavo Lohvansuu, Paavo Puurunen ja Sulo Maaninka istuivat tietokoneen ääressä sekä arkis-toissa Suomessa ja Ruotsissa. Viimeisten vuosikymmenien henkilötietojen keräämisessä autoimme heitä kukin ta-hoillamme. Heidän intohimonsa ansiosta syntyi ”Lukkarin koulu”- sukukirja, jossa on noin 30.000 nimeä. 1800 -luvulle saakka kaikki asiakirjat oli kirjoitettu monenmoisella ruotsinkielellä, ja arkistointi ei ollut niin säädeltyä kuin se on tänä päivänä. Tästä johtuen oli sukujen selvittäminen hankalaa. Yksi asia, joka minua on mietityttänyt ja olen esittänyt siitä kysymyksiäkin sukututkijoille, miksi nimet on suomennettu painettuihin kirjoihin? Jälkeen jäävillä on tiedossa vain nimi sellaisessa muodossa kuin se on silloin kirjoitettu. Olen saanut vastauksen, että ei silloinen kansa ole osannut kutsua henkilöitä annetuilla nimillä. Nyt ovat jo sukututkijat keskustelleet siitä, että tästä päätöksestä luovuttaisiin.
Lukkarin koulu -kirjasta löytyy tieto, että Daniel Bengtinpoika Kela s. n. 1728, avioitui vuonna 1750 Carin Henrikintytär Törmäsen kanssa, s. n. 1728. He ovat muuttaneet vuonna 1755 Sallan Paloperään. Carinin isä oli Törmäsenvaaralta. Bengt Kelan pojan pojat Johan Danielinpoika Kela s. 1753, muutti Rukajärven Tahkolaan ja Daniel Danielinpoika Kela s. 1758, Virkkulaan.
Sukuseuramme alkujuuret ovat Sukuseura Patun Perilliset -sukuseurassa joka perustettiin Selkoskylän Moilolassa vuonna 1990. Sukuseuran henkinen ”äiti” oli Eedit Sofia ”Sohvi” Kela, paljon aikaan saava innostunut, elämää pursuava taiteilija. Vanhemmille, Juho ja Anna Kelalle syntyi 11 lasta. Sohvi teki elämän työnsä kaupan mainos alalla ja tiedottajana sekä matkatoimiston tiedotussihteerinä Tampereella ja Helsingissä sekä muutti sieltä eläkepäiville Sodankylään miehensä Hannun kotiseudulle. Eläkkeelle jäätyään hän aloitti kuvataide opinnot jo Helsingissä, täy-dentäen niitä taideleireillä ja kansalaisopiston kuvataideryhmässä Sodankylässä. Näin hänestä tuli pidetty naivis-miin suuntautunut taiteilija. Aiheet hän ammensi eletystä elämästä ja lapsuuden ajan elämästä Selkoskylältä. Hän kirjoitti: ”Kerronnalliset kuvat nousevat mielikuvituksen syövereistä, lapsuusmuistoista ja elämänilmiöistä pitkän var-tien varrelta. Naivistinen ilmaisu kiinnostaa, koska siinä ovat sydän, tunne, mielikuvitus ja huumori tasavertaisesti mukana”.
Voidaan sanoa, että sukumme on hyvin lahjakas suku. Moilolan lapsista Elvistä tuli kirjailija, Mirjamista myymälä-päällikkö ja näyttelijä-ohjaaja. Hän julkaisi mm. runokirjan ”Särkynyt saviruukku”. Kaikki lapset olivat taitavia käsistään ja musikaalisia. Seuraavasta sukupolvesta löytyy mm. pastori Arto Seppänen, toimittaja Jouni Kela sekä kaik-kien tuntema muusikko Anssi Kela.
Tämän saman sukuhaaraan Bengtin pojan poika Jöranin jälkeläisiä ovat myös tanssija Reijo Kela, runoilija Selma Kela miniänä, ex- kansanedustaja Marisanna Jarva sekä Kurvisenkylän Salmelan Kelat. Sieltäkin löytyy mm. tanssitaiteilija Sari Lakso ja muusikko Kepa Salmirinne sekä hiihdon olympiavoittaja Toini Karvonen-Rönnlund.
Bengtin pojan poika Danielin pojan Pekka Virkkulan haarasta löytyvät mm. Jyväskylän Yliopiston rehtorin virasta eläkkeellä oleva Aino Sallinen, joka toimi vuosia myös Suomen Valkoisen Ruusun ja Suomen Leijonan ritarikuntien kanslerina, ex-kansanedustaja Ulpu Iivari, olympia ja EM -mitalisti Enni Rukajärvi ja toimittaja Jaakko Heikkinen.
Bengtin pojan poika Johanin Rukajärven sukuhaarasta löytyvät performanssi taiteilija Leena Kela Mäkelästä.
Jämsässä asuneen Bengtin pojan Danielin poika Sigfrid Kela-Jämsä oli seurakunnan kirkkoväärti ja hänen tyttärensä Anna-Liisan sukuhaarasta on kuusamolaisille hyvin tuttu teatterimies Kalle Karvonen sekä hänen pojan tytär, ex-kansanedustaja ja ministeri Tuija Brax.
Tätä luetteloa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään, olen maininnut vai muutamia julkisuudessa olleiden nimiä. Sukulaisia on löytynyt paljon ja voin todeta, että henkilöiden tuntemisen ja tietämisen mahdollistaa sukuseura.
Labor omnia vicit improbus
Kaiken on voittanut peräänantamaton uurastus
on meidän sukuseuramme tunnuslause. Tämä lause on omistettu ja kunnioitus kaikille edesmenneille suvun jäsenille, jotka ovat raivanneet ja rakentaneet Kuusamon, Suomussalmen, Posion, Sallan ja Kemijärven korpia. He ovat työl-lään valmistaneet meille nykyisille mahdollisuuden elää ja opiskella. Kun viimeisten vuosikymmenien aikana Suo-messa yleinen koulutustaso on noussut, löytyy sukulaisistamme korkeasti koulutettuja joka alalta, väheksymättä ny-kyisiäkään rakentajia ja pellonraivaajia. Erilaiset kädentaidot ovat taas arvokkaita, kun siirrymme säänneltyyn ”Ilmaston muutos” -aikaan.
Mitä olemme saaneet aikaan?
Ensimmäinen ja suurin oli tietenkin sukukirja ”Lukkarin perilliset”, joka valmistui vuonna 2003. Kirja on loppuun myyty. Toinen oli sukutunnus, jotka suunnitteli heraldikko Reijo Helläkoski ja valmistui vuonna 2005 ja pöytästandaari vuonna 2010. Olemme tutustuneet sukuhaarojemme alkuperäisiin asuinpaikkoihin mm. Kuusamossa, Sallassa ja Suomus-salmella. Sukupuu ”Mustakuusi” on istutettu vuonna 2010 Kuusamon sukujen puistoon, jossa olemme hyvin lähellä seurakunnan ensimmäisten kanttorien muistokiveä, joka on kirkon eteläpuolella olevassa puistossa.
Ehkä sittenkin olisi hyvä palata tapaamaan sukulaisia kokouksissa ja muissa yhteyksissä entiseen tapaan. Siellä kerrotaan tarinoita, jolloin myös perimätieto tulee kuulluksi. Näitä kullan arvoisia asioita ei löydy mistään arkistoista, jo-ten tämä kaikki pitäisi kirjata muistiin.
DNA -tutkimuksen mukaan sukumme alkujuuret ovat kaukaisessa burjaatien federaadiossa, joka sijaitsee Baikal-järven ympäristössä Mongoliassa. Erkki I. Aikkilalta on myös tieto, että DNA -tutkimuksen mukaan Kelat ovet sukua myös itävaltalaiselle jäämies Ötzille.
Heikki ja Kaisa-Leenan perillisten sukukirjan alkulehdelle on Sohvi kirjoittanut runon, joka on omistettu heille, mutta kuvaa myös kaikkien sukujen elämää.
”Tuli aamu ja ehtoo,
Ehtoolla he kohtasivat, tulivat yhdeksi,
Kaskisavuista kasvoivat.
Maasta ja vedestä elivät
Maaksi tulivat
Niin aurinko kiertää rataansa,
vuosisadat ja sukupolvet vaihtuvat,
ja sukupolvien saatosta
kasvaa esi-isien sisu ja henki.”