Sukuhaaran alku on Törmäsenvaaralla vuonna 1690 (oletettavasti) syntyneessä Henrikissä, vuonna 1720 syntyneessä Henrikissä sekä vuonna 1763 syntyneessä Olaus Heikinpojassa.
Vuonna 1805 Törmäsenvaaralla syntynyt Sigfrid souti 1840-luvulla Kuusamojärven yli Sänkelän taakse ja asettui asumaan Tavelaan. Kirkonkirjoihin hänen sukunimekseen on merkitty Törmänen-Tavela.
Vuonna 1848 Tavelassa syntyi Adam Herman Törmänen, joka asettui asumaan Värtölle. Kirkonkirjoissa hänen sukunimekseen on merkitty Törmänen-Tavela-Värttö.
Adam Hermanille syntyivät lapset: vuonna 1875 Eeva Ulla, vuonna 1877 Anna Greta, vuonna 1880 Gustaf Herman, vuonna 1884 Wilhelm ja vuonna 1889 Kalle.
”Värtön Hemma” jäi asumaan Värtölle. ”Kivelän Ville” rakensi talon Kivelään ja ”Kiviniemen Kalle” Kiviniemeen. Värttö, Kiviniemi ja Kivelä ovat uskomattoman kauniita asuinpaikkoja järvien rannoilla. Värtöllä asuvat edelleen Juho Erkin (s. 1921) jälkeläiset.
Kiviniemellä on nykyään vapaa-ajanasunto, samoin kuin Kivelässä, jonka omistaja on kunnostanut sota-ajan jälkeen rakennetun talon alkuperäiseen kuntoon. Se on uskomattoman hieno teko.
Kiviniemen asukkaat siirtyivät sotien aikana lopullisesti asumaan Raahen lähelle Saloisiin rajan läheisyyden ja desanttivaaran vuoksi.
Tavela–Värttö-sukuhaaraa on joskus kutsuttu ”Metsätörmäsiksi”. Arvostan ja kunnioitan tätä nimitystä suuresti. Se kuvaa hyvin näitä aikanaan tiettömien taipaleiden takana sijainneita asuinpaikkoja. Esivanhemmilta on vaadittu suurta ahkeruutta ja viisautta jälkipolvien kasvattamisessa, olivatpa asuinpaikat kuinka kauniita tahansa.
Värtöllä syntyi vuonna 1911 isäni Eino Törmänen Anna Gretan poikana.
Seitsemänvuotiaana isäni siirtyi tätinsä Eeva Ullan kasvattipojaksi silloiseen Poussunkylän Perjakkaan. Vielä 1930-luvulla Perjakka oli erittäin vilkas ja merkittävä paikka. Koskella oli mylly, saha ja sarkatamppi. Asiakkaita tuli koko Etelä-Kuusamon alueelta.
Vuonna 1921 syntynyt isäni serkku on kertonut minulle Perjakasta 1930-luvulla sekä siitä, että isäni oli ollut myllärin apulaisena pikkupojasta lähtien.
Isäni avioitui vuonna 1914 syntyneen Hilja Aliisa Mustaniemen kanssa. Pukkajärven ja Iijärven välisellä harjulla sekä Perjakkakosken läheisyydessä Perjakassa syntyi 11 poikaa ja 3 tyttöä. Aikuisiksi kasvoi 10 poikaa ja 2 tyttöä.
Olen syntynyt elokuussa 1945. Evakosta Perjakkaan palattiin kesäkuussa 1945. Kotini oli poltettu kahteen kertaan rajan läheisyyden vuoksi. Evakon jälkeen oli juuri saatu rakennettua sauna, jossa synnyin.
Kansakoulun kävin Hiltusen koulussa. Vuonna 1962 hakeuduin viisivuotiseen meijerikoulutukseen ja valmistuin meijeriteknikoksi vuonna 1969. 1980-luvulla tehdyn koulu-uudistuksen jälkeen koulusta on valmistunut vuosittain 12–14 meijeri-insinööriä.
Työurani koostui seuraavista tehtävistä:
- 1969–1973 Punkalaitumen Osuusmeijerin isännöitsijä
- 1974–1980 Rantasalmen Osuusmeijerin toimitusjohtaja
- 1981–2005 Vieremän Osuusmeijerin toimitusjohtaja
Toimin vuosina 1981–2005 Lapinlahden Yhteisjuustolan hallituksen jäsenenä osallistuen osuustoiminnallisen meijeritoiminnan kehittämiseen ja päätök-sentekoon. Lisäksi olin mukana Valion alkutuotannon neuvontajaostossa vuosina 1993–2005 sekä jäsenenä että puheenjohtajana. Luottamustehtävissäni edistin maidontuotannon laatua, tilaneuvontaa ja alan yhteistyötä.
Nykyisin asun eläkkeellä Oulussa.
Mieluisin harrastukseni on ollut taide. Aloitin vuonna 1974 Rantasalmen kansalaisopistossa taidemaalauksen, ja taiteen tekeminen on jatkunut koko elämäni ajan. Harrastus mahdollisti myös sukuseuran sukupuun pronssilaatan tekemisen. Se on ollut arvokas mahdollisuus päättää taideharrastukseni ja jäädä näin osaksi sukuni historiaa.
Seuraavissa artikkeleissa kerrotaan lisää suvusta ja sukupuun historiasta.